Sara

Minä synnyin 80-luvulla Helsinkiin, perheeseen jossa ei harrastettu, saatika omistettu mitään eläimiä. Pääsin ensimmäiselle ratsastusleirilleni 9-vuotiaana Mallatin ratsutilalle Virroille ja siitä se sitten lähti. Ratsastin ainakin 10 vuotta joka kesä leirillä ja pikkuhiljaa myös Kirkkonummen ratsastuspaikat tulivat myös tutuiksi viikkotuntien ja hoitoponien muodossa.

Rauhanlaakson kotieläintila (nyk. Rehndahl) se sitten minusta kouli varsinaisen eläintaitajan. Silloinen omistaja, nyt jo edesmennyt Sussi Hildén auttoi toki alkuun, mutta hän oli niin kovin työllistetty tilan hommissa, että eläimet ne meitä nuoria siellä eniten opettivat. Pääsin tutustumaan eri eläinlajeihin ja pidin kaikkien niiden kanssa touhuilusta, Muussa-lehmä oli ”hoitoponini” – sen opetin kärryjen eteen. Maaoravat, kissat, vuohet ja lampaat, minisiat, kultatöyhtökakadu ja monet muut eläimet kertoilivat minulle ihan itse miten haluaisivat tulla käsitellyiksi ja pääsin yllättävän helposti jyvälle siitä mikä sai ne ”tikittämään” eli millä tavalla niitä pystyi opettamaan.
Myöhemmällä elämässäni työharjoittelussa Fallkullan kotieläintilalla olin erityisen otettu siitä miten kaikkien eläinten kanssa puuhattiin jotain. Vuohien kanssa agilityä ja kaikkia eläimiä opeteltiin hoitamaan tasapuolisesti, ratsastus ei ollut mitenkään erityisarvossa.

Ensimmäinen hevoseni oli suomenhevostamma Smeds-Ulla, joka oli tuomittu jo lopetettavaksi kaikenlaisten ongelmien takia. Hänet koulutimme Leena Kurikan oppien mukaan alusta uudelleen ja lopulta minä ja tuolloin vielä rajaton aikani koulimme ”Wiljasta” ihan kelpo hevosen. Ratsastelin hänellä vuonna 2000 pitkin metsiä ilman päävehkeitä kaikki askellajit, tietämättä että siitä nykypäivänä tulee ihan ratsastuksen muoto – liberty dressage eli vapaaratsastus. Hevonen lopettiin jo 2001 jalkavamman takia.

Viralliselta koulutuspuolelta minulta löytyy ylioppilastutkinto, maatilatalouden perustutkinto (laaja hevostalous) sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan paperit. Tämän lisäksi kaikenkarvainen sarja kursseja, luentoja ja luettua kirjallisuutta hevosen käyttäytymisestä, oppimisesta ja  ratsastuksesta sekä ihmiseksi kasvamisessa.
Rakkaat haukut -teamin koirankoulutusohjaajakoulutus auttoi myös osaltaan ymmärtämään eläinten stressiä ja oppimisteorioita paremmin.

Tuire Kaimion hevosen kanssa kirja (2004) oli ilmestyessään minulle suuri juttu. Oli niin ihanaa lukea kirjasta asioita, joista olin eläinten kanssa jutellut jo vuosia. Pennun kasvatus (2002) on mielestäni myös hyvä teos. Tällä hetkellä tärkeimpiä luettavia ovat Bent Branderupin Academic Art of Riding: A riding method for the ambitious leisure rider ja Gustav Steinbrechtin The Gymnasium of the Horse.

Vuonna 2009 akateeminen ratsastustaide tipahti ihan vahingossa elämääni. Ensin Ulla Borg ja sitten Hanna Engstöm tulivat Suomeen ja ystävän kautta löysin molemmille kursseille. Tällä tiellä olen nyt, Akademic Art of Riding on koonnut hienolla tavalla yhteen monta osa-aluetta, jotka ovat ensisijaisen tärkeitä ratsuhevosten kanssa toimiessa.

Olen ollut useampaan kertaan Hannan luona Gotlannissa harjoittelijana, käynyt Bent Branderupin kotitilalla kursseilla ja luennoilla sekä osallistunut Christoffer Dahlgrenin kurssille. Tällä hetkellä opiskeluni painottuu Celina Harichin kursseihin sekä uutena tuulena Rebecca Dahlgrenin vapaaratsastukseen (frihetsdressyr), joka sopii hienosti jatkeeksi kaikelle sille jota olen viimeisten vuosien aikana hevosteni kanssa oppinut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s